Ennen ajattelin, etten pääsisi koskaan eteenpäin. Nyt tiedän, että mikä vain on mahdollista. Kärsivällisyys on avain onneen. Jokainen uusi päivä tuo eteen uusia mahdollisuuksia. Joskus näistä mahdollisuuksista voi löytää uudistumisen siemenen.

Kevät on ollut kiireinen ja raskas. Pääsykokeisin lukeminen on imenyt minusta kaiken energian. Arjen pyöritys ja kellon ympäri kestävät lukupäivät eivät olleet se helpoin yhtälö. Ponnistelu tuotti tulosta, ja tänään sain ihanat, helpottavat uutiset. Syksyllä minua kutsuisi Vaasan yliopisto ja kauppatieteiden opinnot. Kiitos mahtavalle tukiverkolle ja tsemppaaville ystäville. En voisi olla onnellisempi, vaikka pitkäaikainen haaveemme turkulaisuudesta ei vielä tälläkään kerralla toteutunut.

Jossain välissä kiireistä ja stressaavaa kevättä ajatus kesästä jossain muualla kuin omassa kotikaupungissamme alkoi rakentua mielessä. Vuokraovi ja Duunitori olivat selaimeni suosituimmat saitit huhtikuun aikana. Avomieheni oli toisella paikkakunnalla viisi päivää viikosta, joka teki koko prosessista entistä vaikeampaa. Jokin kuitenkin sai minut jatkamaan vaikeidenkin hetkien yli. Toukokuun puolessa välissä varmistui työpaikka. Heti pian asunto, ja kesäkuun 10.päivä pakkasimme omaisuutemme ruosteiseen pakuun ja lähdimme kohti tuntematonta, uutta kotikaupunkiamme.

Olemme viihtyneet paremmin kuin hyvin. Asumme nyt keskellä Poria, puutaloaluetta, sinisessä vanhassa puutalossa. Istun valkoisella nahkasohvalla, edessäni söpö, vaaleanpunainen seinä ja vierelläni ihana, korkea, katosta lähes kaksi metriä alaspäin kurottuva ikkuna. En voisi olla onnellisempi. Otin Seinäjoelta mukaan paapan minulle rakentaman vaaleansinisen mummiskan. On rentouttavaa pyöräillä töihin. Se tuo arkeen lisää energiaa ja omanlaista fiilistä. Elämäni on rauhoittunut täällä huomattavasti. Ei haittaa vaikka kodissamme ei ole tiskikonetta. Kun alituinen kiire on poissa, iltaisin on ihan ok viettää varttitunti keittiössä.

Koulupaikan varmistuminen toi mukanaan uusia haasteita. Elämä kun ei koskaan voi olla liian helppoa. Toisaalta tunnen olevani elossa pienessä jännityksessä ja muutoksessa. Olisi tylsää viettää loppuelämä samalla paikkakunnalla! Avomieheni on saamassa unelmiensa työn, joka tarkoittaa hänen jäämistään Poriin pidemmäksikin aikaa. Saa nähdä kuinka sumplimme opiskelut ja työt yhteen eri paikkakunnilla. Uskon kuitenkin siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Olen oppinut viimeisen vuoden aikana luottamaan intuitiooni. Elämä kuljettaa, kunhan uskallat antautua sen aaltoihin. Kaikella on loppujen lopuksi tapana mennä juuri niin kuin pitikin.

Elämä on askeleita ja rohkeutta siirtyä eteenpäin. On luotettava itseensä ja siihen, että oli päätös mikä tahansa, se on oikea. On annettava kaikkensa saavuttaakseen unelmat ja luotettava siihen, että kaikki järjestyy. On jätettävä taakse tuttu ja turvallinen, nähdäkseen uutta ja oppiakseen itsestään ja muista.

Sellaista siis kuuluu nyt. Uusi kotikaupunki, vihdoin ja viimein paikka yliopistossa, rakkaat ystävät, läheiset, perhe ja avomies ympärillä. Mahtavaa olla takaisin blogin ääressä! Jatketaan samalla linjalla; elämää, tyyliä ja muotia.

Energistä keskiviikkoa!

Bloggaa matkapuhelimesta - Nouw:lla on ehkä Suomen paras blogi-sovellus - Napsauta tästä

Likes

Comments